Taide on aina ollut keino ilmaista itseään, mutta myös tapa rakentaa ja välittää omaa identiteettiä muille. Samalla tavoin kuin esimerkiksi näyttelijä luo itsestään roolin yleisölle, myös kuvataiteilija on usein ottanut tietoisesti tai tiedostamattaan kantaa siihen, millainen “taiteilijapersoona” hän haluaa olla.
Julkisuuskuvan rakentaminen ei siis ole vain nykyviihteen tai sosiaalisen median ilmiö – se on ollut osa taiteilijan elämää kautta vuosisatojen.
Taiteilijan julkisuuskuva ennen ja nyt
1600-luvulla toiminut barokkitaiteilija Artemisia Gentileschi oli aikansa harvoja naispuolisia taiteilijoita. Hän käytti taidettaan vahvasti oman asemansa ilmaisemiseen. Gentileschin tunnetuimmat teokset, kuten Judith surmaa Holoferneksen, eivät ainoastaan kuvaa raamatullisia kertomuksia, vaan välittävät voimakkaasti myös hänen omia kokemuksia ja näkemyksiä naisen roolista yhteiskunnassa.
Näiden maalausten kautta Gentileschi rakensi itselleen voimakkaan taiteilijaminän aikana, jolloin naiset joutuivat usein tyytymään sivurooliin taidekentällä. Myöhemmin esimerkiksi Salvador Dali rakensi itselleen täysin ainutlaatuisen, neron hahmon, jota hän vaali tarkoin julkisissa esiintymisissä.
Hänen viikset, provosoivat lausunnot ja surrealistiset maalauksetn muodostivat kokonaisuuden – brändin, jossa taide ja persoonallinen julkisuuskuva sulautuivat yhteen. Myös hänen esiintyminen mediassa oli olennainen osa taiteellista ilmaisua.
Nykytaiteessa taiteilijan rooli on entistäkin monimuotoisempi. Esimerkiksi Marina Abramović on rakentanut koko uransa tunteiden ja yleisöön luodun suhteen ympärille. Hän on läsnä teoksissaan tavalla, joka hämärtää rajan taiteen ja taiteilijan välillä. Hänen julkisuuskuvaan vaikuttaa vahvasti vuorovaikutus yleisön kanssa – aivan kuten monilla muillakin nykypäivän vaikuttajilla.
Nykyviihde ja identiteetin rakentaminen
Siinä missä kuvataiteilijat rakentavat oman identiteetin omien teosten kautta, niin muut julkisuuden henkilöt luovat omaa persoonallista brändiä esiintymisten, medianäkyvyyden ja ennen kaikkea sosiaalisen median kautta. Julkisuudessa on kyse yhä useammin tarinankerronnasta: kuka minä olen, miltä näytän ja mitä edustan.
Anssi Heikkilän televisioesiintymiset ovat vain osa kokonaisuutta – hänen ympärille on rakentunut julkinen persona, jonka tarina kiinnostaa yleisöä paitsi ammatillisesti myös yksityiselämän tasolla.
Ihmisiä kiinnostaa tämä tarina, mutta myös hänen yksityiselämä – etenkin kuka on Anssi heikkilä vaimo – herättää kiinnostusta lehtien palstoilla ja sosiaalisessa mediassa. Tämä kertoo siitä, kuinka laajaksi julkisuus on nykyään kasvanut – myös yksityiselämästä on tullut osa julkista roolia ja ilmaisua.
Taide, viihde ja identiteetti – missä kulkee raja?
Vaikka taide ja viihde ovat täysin erilaisia taiteenaloja, niin niillä on yllättävän paljon yhteistä. Molemmissa pyritään rakentamaan tarina, joka puhuttelee yleisöä – joko syvällisesti tai viihteellisesti. Suurimpana haasteena taiteilijoille ja julkisuudenhenkilöille on se, että yleisö janoaa pääsevänsä lähemmäksi “todellista” tekijää.
Taiteilijan identiteetti jää usein teosten taakse, osaksi tulkintaa. Kun taas viihdemaailmassa korostuu enemmän esiintyjän kasvot ja persoonallinen brändi. Siinä missä taiteilija voi halutessaan pysytellä anonyymina, niin muiden julkkisten on oltava jatkuvasti yleisön näkyvillä – halusi hän sitä tai ei.
Tässä rajapinnassa syntyy myös uusia ilmiöitä, joissa perinteinen taide ja viihde limittyvät. Esimerkiksi digitaalinen kulttuuri on tuonut mukanaan uudenlaisia ilmaisumuotoja – kuten pelaaminen taiteena. Pelit eivät ole enää vain ajanvietettä, vaan myös keino tarkastella omaa identiteettiä ja tarinankerrontaa tavalla, joka yhdistää yleisön ja tekijän täysin uudella tavalla.
Taide ja julkisuuskuva: identiteettiä rakentamassa
Taide ja viihde ovat erilaisia aloja. Molemmissa kerrotaan tarinaa, jossa todellisuus, roolihahmot ja yleisön odotukset punoutuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Persoonallisuus ei ole vain sivuroolissa – se on olennainen osa ilmaisua.
Esimerkiksi Anssi Heikkilän kaltaiset viihdehahmot ja Marina Abramovićin kaltaiset taiteilijat toimivat eri kentillä, mutta osallistuvat samaan ilmiöön: siihen, kuinka julkinen minä rakentuu julkisuuden myötä. Molempien työssä korostuu vuorovaikutus yleisön kanssa ja persoonan rooli osana ilmaisua.
Taiteen kentällä tämä näkyy parhaalla mahdollisella tavalla taidenäyttelyissä. Jos haluat tutustua ajankohtaisiin tapahtumiin, katso mitä kaikkea on tarjolla Kuvataiteen kevät -artikkelista: sieltä löydät ajankohtaiset näyttelyt ja taide-elämykset.
Ilmaisun mahdollisuudet muuttuvat yhä vuorovaikutteisemmiksi, ja samalla kasvaa tarve ymmärtää taiteilijoiden ja esiintyjien moniulotteista roolia. Taide heijastaa paitsi yhteiskuntaa myös meitä itseämme – ja juuri tästä julkisuus saa voimansa.